9.3.2025
Potilassiirtoergonomia on keskeinen osa sote-kentän työtä, mutta sen toteutuminen käytännössä ei aina ole helppoa. Moni hoitaja joutuu työskentelemään olosuhteissa, joissa ergonomian periaatteita on vaikea noudattaa. Tämä voi johtaa sekä työntekijöiden että asiakkaiden turvallisuusriskien lisääntymiseen.
Lähdetään katsomaan, mitä yleisiä esteitä siirtoergonomian toteutumiselle on sote-alan työpaikoilla – ja erityisesti, miten voimme näitä esteitä lähteä poistamaan.
1. Apuvälineiden puute tai väärä käyttö
Apuvälineet, kuten liuku- sekä kitkamateriaalit, nostimet ja siirtovyöt, ovat keskeisiä ergonomisten siirtojen kannalta. Kuitenkin monilla työpaikoilla niitä ei ole riittävästi, ne ovat vääränlaisia tai niitä ei osata käyttää oikein.
Ratkaisu:
- Varmista, että työpaikalla on tarvittavat apuvälineet helposti saatavilla. Jos ne ovat 200 metrin päässä vaikeakulkuisen varaston perällä – niitä ei lähdetä hakemaan.
- Järjestä säännöllistä koulutusta ja käytännön harjoittelua apuvälineiden oikeaoppiseen ja turvalliseen käyttöön. Taidon oppiminen vaatii kertausta.
- Tee yhteistyötä ergonomia-asiantuntijoiden kanssa sopivien apuvälineiden ja valitsemiseksi sekä osaamistarpeen selvittämiseksi.
2. Ajanpuute ja kiire työssä
Hoitotyössä kiire on usein merkittävä ongelma. Nopea työtahti voi johtaa siihen, että ergonomiasta tingitään, koska ”nopeampi tapa” tuntuu hetkellisesti helpommalta, vaikka se voi lisätä kuormitusta ja loukkaantumisriskiä pitkällä aikavälillä.
Ratkaisu:
- Suunnitelkaa siirrot etukäteen.
- Hyödyntäkää työparityöskentelyä.
- Työpaikan tulee panostaa riittävään henkilöstömäärään, jotta kiire ei pakota tinkimään ergonomiasta.
- Korosta työpaikalla, että ergonomisesti oikea tapa on pitkällä aikavälillä myös tehokkain.
3. Fyysisesti haastavat työtilat
Ahtaissa tiloissa, kuten pienissä kylpyhuoneissa tai potilashuoneissa, turvallisten ja ergonomisten siirtojen toteuttaminen voi olla vaikeaa.
Ratkaisu:
- Hyödynnä siirtotekniikoita, jotka vaativat vähemmän tilaa, kuten liukulakanaa tai kääntölevyä.
- Muuta tilajärjestelyjä mahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi siirtämällä tavaroita tai huonekaluja.
- Eri apuvälinevalmistajilla on erikokoisia malleja, eli kannattaa kokeilla onko toinen apuvälinemalli toimivampi.
4. Puutteellinen koulutus ja tietoisuus
Kaikki hoitajat eivät ole saaneet riittävää koulutusta ergonomisista siirtotekniikoista. Tämä voi johtaa siihen, että siirrot tehdään tavalla, joka rasittaa kehoa tarpeettomasti ja johtaa kulumiin sekä akuutteihin kipuihin.
Ratkaisu:
- Järjestä säännöllisiä ergonomiakoulutuksia ja käytännön harjoituksia.
- Hyödynnä helposti saavutettavissa olevaa digitaalista oppimateriaalia, kuten videoita ja verkkokursseja.
- Varmista, että uusi henkilökunta saa ergonomiakoulutuksen jo perehdytysvaiheessa.
5. Hoitajan oma fyysinen kunto ja ergonomiset tavat
Hoitajat, joilla on jo valmiiksi tuki- ja liikuntaelinvaivoja, voivat olla alttiimpia vammoille. Myös väärät työasennot, kiireentuntu ja kuormittavat liikkeet lisäävät riskiä.
Ratkaisu:
- Kannusta hoitajia huolehtimaan omasta kehonhuollostaan ja lihaskunnostaan.
- Opeta oikeita työskentelyasentoja ja kehonhallintaa osana ergonomiakoulutusta.
- Tarjoa mahdollisuus fysioterapeuttiseen ohjaukseen tai työfysioterapeutin ohjauskäyntiin.
6. Asenteet ja työpaikan kulttuuri
Jos työpaikalla vallitsee asenne, että ergonomia on toissijaista tai että ”aina on tehty näin”, muutoksen toteuttaminen voi olla haastavaa.
Ratkaisu:
- Luo työpaikalle kulttuuri, jossa ergonomiaan panostetaan ja sitä pidetään osana työhyvinvointia.
- Nosta esiin hyviä käytäntöjä ja kannusta keskustelua ergonomiasta työyhteisössä.
- Voitte luoda palkinnon ”Kuukauden/vuoden ergonomiamestari”, joka myönnetään henkilölle, joka on aktiivisimmin kehittänyt ergonomiataitojaan
- Johtajien ja esihenkilöiden tulee näyttää esimerkkiä ja tukea ergonomisia toimintatapoja.
Yhteenvetona
Potilassiirtoergonomian toteuttamisessa voi olla monia esteitä, mutta niihin on myös ratkaisuja. Oikeilla apuvälineillä, hyvällä koulutuksella ja työpaikan kulttuurin kehittämisellä voidaan parantaa sekä hoitajien että potilaiden turvallisuutta ja hyvinvointia. Pienetkin muutokset voivat vähentää kuormitusta ja ennaltaehkäistä vammoja – ja sitä kautta parantaa työssäjaksamista ja hoidon laatua.
Kirjoittanut 9.3.25, Emilia Nybonn
Kuva: Freepik